RHD - Rabbit Hemorrhagic Disease
RHD on kalikiviruksen aiheuttama herkästi leviävä kanien (Oryctolagus cuniculus) verevuotokuumetauti. RHD on nopeasti etenevä tauti, joka aiheuttaa erityisesti maksan, mutta myös muiden sisäelinten vaurioitumisen. RHD aiheuttaa korkeaa sairastuvuutta ja korkeaa kuolleisuutta kaneissa. Virus ei tartu ihmisiin tai muihin kotieläimiin. Viruksesta tunnetaan kaksi tyyppiä, klassinen RHD-virus ja uudempi RHD2-virus. Suomessa RHD todettin ensimmäisen kerran Helsingissä kuolleista citykaneista ja lemmikkikanilla keväällä 2016.
Oireet
RHD:n itämisaika on 1-5 vuorokautta, RHD2:ssa 3-9 vuorokautta. RHD aiheuttaa oireita erityisesti aikuisissa kaneissa, kun taas poikaset noin 4–6 viikon ikään asti eivät sairastu. RHD2 sen sijaan voi aiheuttaa oireita myös vasta 15–20 päivää vanhoissa poikasissa. Oireina ovat hermostolliset oireet, hengitystieoireet, apaattisuus ja huonontunut ruokahalu. Maksavauriosta voi olla seurauksena verenvuotoja ja keltaisuutta. Äkkikuolemia ilman havaittavia oireita esiintyy myös epidemioissa. Populaatiossa, jossa virusta ei aiemmin ole esiintynyt, suuri osa kaneista voi kuolla. Taudista toipuneet kanit saavat suojan samaa virustyyppiä vastaan. Kuolleesta kanista ei voi ulkoisten merkkien perusteella varmistaa RHD-tartuntaa, vaan taudin määritys vaatii ruumiinavauksen.
Taudin leviäminen
Virus leviää kanista toiseen suorassa kosketuksessa eritteissä ja myös epäsuorasti esimerkiksi pesäkoloissa, ruuan ja veden välityksellä tai hyönteisten mukana. Virusta erittyy kaikkiin kanin eritteisiin. Myös kaneja syövät petoeläimet voivat levittää virusta. Virus voi säilyä ympäristössä useita viikkoja. Lemmikkikanit ovat samaa lajia kuin villikanit, joten ne ovat myös sairastumisvaarassa epidemian ollessa käynnissä. RHD2-virustyyppi voi tarttua myös rusakoille ja metsäjäniksille.
Taudilta suojautuminen
Paras tapa suojautua virukselta on rokotus. Rokotuskaan ei kuitenkaan ole sataprosentisen varma ratkaisu. Lemmikkikanien ulkoiluttamista ja ruokkimista luonnosta haetulla ravinnolla on syytä välttää epidemian aikana villikanien esiintymisalueilla kuten myös huolehtia siitä, että virus ei tule lemmikin ulottuville esimerkiksi kenkien tai ulkoilevien lemmikkien tassujen mukana. RHD-virus on hyvin säilyvä ja tarttuu myös ilman suoraa kosketusta sairaaseen kaniin.
Myksomatoosi
Myksomatoosi on poxviruksiin kuuluvan myksoomaviruksen aiheuttama kanien (Oryctolagus cuniculus) tauti, mutta rusakko ja metsäjäniskin saattavat saada tartunnan. Tauti ei tartu ihmisiin eikä muihin eläimiin. Ruokavirasto totesi ensimmäisen tapauksen Suomessa heinäkuussa 2020 espoolaisella villikanilla ja tämän jälkeen sitä on todettu myös lemmikkikaneilla.
Oireet
Myksoomavirus aiheuttaa niin villeissä kuin kesyissä kaneissa vakavaa sairautta, joka ilmenee muun muassa silmäluomien märkivänä tulehduksena, pään turvotuksena ja nahkaan muodostuvina patteina. Oireiden vakavuus ja kuolleisuus riippuvat viruskannan patogeenisuusasteesta. Taudin aiheuttama kuolleisuus voi olla erittäin korkea.
Myksoomavirus aiheuttaa poxviruksille tyypillisiä ihokasvannaisia. Turvotuksenomaisia kasvannaisia esiintyy ensin tartuntakohdassa, minkä jälkeen virus leviää muualle elimistöön. Yleensä pään seutu sekä sukuelinten alue turpoavat. Silmäluomet turpoavat voimakkaasti, ja myöhäisemmässä vaiheessa muodostuu märkäistä silmävuotoa. Päähän ja korviin kehittyy karvattomia, rupisia patteja. Kuolema voi seurata jo 5-6 päivän päästä tartunnasta, mutta lievempää tautimuotoa sairastava kani voi elää selvästi pidempään. Poikaset ovat herkimpiä sairastumaan, ja niillä voi esiintyä taudin perakuuttia muotoa, eli äkkikuolemaa ilman näkyviä oireita.
Myös kanin immuunipuolustus heikentyy, jolloin se on altis bakteeri-infektioille. Pitempään sairastaneet kanit kuolevat usein juuri bakteeri-infektioihin. Taudista tiedetään myös hengitystiemuoto, jossa ihomuutoksia ei esiinny. Hengitystiemuotoa aiheuttavat yleensä heikommin tautia aiheuttavat kannat.
Taudin leviäminen
Hyönteiset, kuten hyttyset ja kirput voivat levittää virusta. Virus voi myös tarttua suoran kosketuksen kautta eläimestä toiseen. Virusta erittyy silmän ja nenän eritteisiin, ihorakkuloihin ja mahdollisesti myös spermaan.
Taudilta suojautuminen
Tautiin on olemassa rokote. Lemmikkikanien rokottamista suositellaan Uudellamaalla ja muilla sellaisilla alueilla, joilla esiintyy villikaneja. Koska hyönteiset levittävät virusta, on niiden torjunta huomioitava. Villikanien ja kesykanien välisiä kontakteja pitää välttää. Infektoituneet yksilöt tulee eristää terveistä.
Saatavilla olevat rokotteet
RHD-rokotteita löytyy Suomesta tällä hetkellä kaksi:
- ERAVAC - Ensimmäinen rokotus 30 päivän iästä lähtien, tehosterokotus vuosittain.
- FILAVAC VHD K C+V (Erityislupavalmiste) - Ensimmäinen rokotus 10 viikon iästä lähtien, tehosterokotus vuosittain.
RHD ja myksomatoosi yhdistelmärokote:
- NOBIVAC MYXO-RHD PLUS - Ensimmäinen rokotus 5 viikon iästä lähtien, tehosterokotus vuosittain